Isoäiti täytti sata vuotta, ja vaikka älyllisesti olikin hyvässä kunnossa, liikkuminen ja puhuminen tuottivat ongelmia ja hän joutui kommunikoimaan viestejä kirjoittamalla.
Syntymäpäiväjuhlaa vietettiin näyttävästi puutarhassa grillijuhlan merkeissä ja hyväntuulinen mummu istui pyörätuolissaan. Jonkin ajan kuluttua hän alkoi kuitenkin kallistua istuimellaan vasemmalle. Sukulaiset auttoivat mummun suoraan ja ahtoivat tyynyjä tämän vasemmalle puolelle.
Eipä aikaakaan, kun teräsmuori alkoi kallistua oikealle ja auttajat kiirehtivät taas tilkkimään tyynyillä istuimen oikeaa puolta. Seurauksena muori alkoi kallistua voimakkaasti eteenpäin. Eivät keksineet sukulaiset muuta kuin köyttää vanhuksen tiukasti pyörätuolin selkänojaan.
Paikalle saapui tyttärentytär, joka ensimmäiseksi riensi onnittelemaan päivänsankaria.
- Heippa, mummu! Näytätpä virkeältä. Onko sinusta pidetty hyvää huolta täällä? hän kysyi.
Isoäiti kaivoi kynän ja paperin esiin ja kirjoitti:
"Eivät perkeleet anna pierrä rauhassa!