Oli kerran mies, joka sai kirjeen. Kirjeessä luki, milloin mies kuolee. Kuukausi oli lokakuu ja päivä viidestoista, kello kaksitoista yöllä. Nyt oli heinäkuu. Aika kului hitaasti, eikä työ maistunut miehelle. Sitten tuli se päivä, jolloin miehen oli määrä kuolla. Hän lähti töihin ja teki työnsä hutiloiden. Kun mies palasi töistä, hän koetti syödä mutta ruoka ei maittanut. Hän alkoi katsella televisiota mutta sieltä ei tullut mitään mielenkiintoista. Hän yritti lukea mutta se ei kiinnostanut, ja niin hän meni sänkyyn. Kello oli viittä vaille kaksitoista. Aika kului matelemalla. Enää oli puoli minuuttia aikaa. Sitten kello löi kaksitoista. Alkoi kuulua askelten ääntä, ne lähestyivät. Miehen sydän alkoi takoa kiivaasti. Sydän melkein hyppäsi kurkkuun kun ovelle kolkutettiin. Sieltä tuli hänen poikansa sanoen:
- Isä, minun on jano.
Asiat eivät ole koskaan niin huonosti etteikö niitä voisi viinalla vielä vähän pahentaa