Oli keskiyö ja kirkonkello löi kaksitoista kertaa. Eräs mies käveli perunamaan poikki ja pysähtyi äkkiä. Jostakin kuului ääni, joka sanoi:
- Jos astut askeleenkin eteenpäin, sinulle tapahtuu kummia ensi yönä, kun kello lyö kaksitoista.
Kun kello seuraavana yönä löi kaksitoista, mies kuuli äänen:
- Nyt minä olen sinun pihallasi, nyt minä astun sinun kynnyksellesi, nyt minä aukaisen sinun makuuhuoneesi oven, nyt minä olen sinun sänkysi vieressä ja nyt minä ISKEN! (Viimeinen sana rääkäistään kovaa.)