Miksi vitsi naurattaa?

Mieti hetki hauskinta koskaan näkemäsi videota tai kuulemaasi vitsiä. Miksi ne ovat hauskoja? Miksi ne saivat sinut nauramaan? Mikä yleensä on hauskaa? Jos nämä kysymykset ovat joskus vilahtaneet pässäsi, et ole yksin. Huumorin olemusta on pohdittu jo antiikin Kreikassa. Vitsin selittäminen yleensä tuhoaa hauskuuden, mutta se ei ole estänyt suuria ajattelijoita kautta aikojen miettimästä vitsin syvintä olemusta. Ja useimmiten vitsistä katoaa hauskuus, kun sitä aletaan analysoimaan. Vähän niinkuin sen tyypin jutut, joka nauraa aina eniten omille vitseilleen. Kokeillaan nyt kuitenkin kevyesti sohaista tähän ampiaispesän, jos vaikka onnistuttaisiin pitämän homma hauskana.

Huumorin virallinen selitys on ratkiriemukas: "huumori on psykologinen reaktio, jota luonnehtii positiivinen huvittuneisuuden tunne, kokemus jonkin hauskuudesta ja taipumus nauraa". Pieni hetki, pyyhin naurun kyyneleet silmistäni. Tiedemiehet ovat siis sitä mieltä, että huumoria on kaikki mikä naurattaa. Aristoteles ja Platon pistivät hiukan paremmaksi antiikin aikoina. Heidän mukaansa ihmiset nauravat toisten epäonnistumisille eli aina kun voivat tuntea itsensä paremmaksi kuin muut. Kuulostaa hiukan karskilta, mutta kaatuilemiselle ja törmäilylle nauraminen on juuri tätä. Eipä osunut minuun. Onhan se mukavaa nähdä, miten muilla menee vielä hiukan huonommin kuin itsellä. Numero 12 kävelee baariin ja tilaa oluen. Baarimikko sanoo, ettei voi tarjoilla tälle. "Miksi?", numero 12 kysyy. "Olet alle 18." Myönnä pois, että kuvitteellisen numero 12:n ankea tilanne oluen juomisen suhteen sai sinut ainakin hymähtämän. Itselläsi ei moisia ongelmia ole. Etkä ainakaan ole turkulainen. Toisten epäonnistumiselle nauraminen tuntuu kuitenkin usein vähän ikävältä. Tai ainakin jos joku sanoo, että naurat toisen epäonnelle. Hylätän tämä antiikkinen teoria hauskuudesta.

Toinen hauskuuden tulkintamalli on niin kutsuttu hyväntahtoinen loukkaus -teoria. Meillä jokaisella on näkemys siitä, miten maailma toimii. Tai miten sen pitäisi toimia. Mietitänpä paria esimerkkiä. Seinfeld kertoi aikanaan seuraavan vitsin. Pesuainemainoksissa näytetän, miten niillä saa poistettua erilaisia tahroja vaatteista, kuten esimerkiksi veritahrat t-paidasta. Suhteellisen väkivaltainen mielikuva. Ja jos sinulla on yltä pältä veren tahrima t-paita, pyykinpesu ei varmaan ole suurin ongelmasi. Ruumis pitäisi luultavasti hävittä ensin. No juu, jokainen meistä tietä mihin yleismaailmalliseen ongelmaan tuolla veritahralla viitataan. Tai ainakin kaikki naiset tietävät. Ja luultavasti veriset alkkarit olivat vain liikaa tv-mainokseen. Hauskuus tässä Seinfeldin anekdootissa piileekin hienostelevien mainosmiesten luoman maailman hyväntahtoinen loukkaaminen. Mainoksessa maailmaa on kaunisteltu, koska onhan naisen kuukautiset hiukan nolompi juttu kuin puukotusmurha. Vai? Toinen esimerkki maailmankuvan hienovaraisesta tölväisemisestä on Anjelah Johnsonin lyhyt ja ytimekäs, mutta tappavan hauska vitsi. "äidilläni oli neljä lasta. Isällä viisi. Siinä se tarina." Ei kai kukaan odottanut, että isän lasten lukumärä on eri?

Edellisessä Johnsonin vitsissä oli myös yllätyselementti. Kukaan ei odottanut isän lasten lukumärän olevan eri kuin äidin. Yllätysmomentti naurattaa aina. Aristoteleskin totesi ainakaan, että "huumorin salaisuus on yllätys". Maailman digitaalisoitumisen kautta olemme saaneet kaikenlaisia uusia ilmiöitä. Aikanaan pokeria pelattiin kaveriporukalla nappipanoksilla lauantai-iltaisin. Nykyän sitä pelataan netissä oikealla rahalla. Tosissaan. Ja jokainen meistä tuntee käsitteen "pokerinaama". Tämä Naama on niin tärkeä pelaajille, että pelaajat poseeraavat kameran edessä taltioiden vastustajaa hirvittävä pokerinaamaansa. Ja se tietysti ladataan nettiin peliprofiiliin kaikkien nähtäville. Arvaamatta tuo kuuluisa pokerinaama on myös monen vitsin aihe. "Jopa pokerinaamasi on ruma." Vitsin murjaisija on selkeästi ottanut kohteekseen jonkin, joka on tärkeä asia vitsin kuulijalle. Jokapäiväisessä elämässä ei odota kerrottavan vitsejä itselle tärkeistä asioista, ja aiheen yllätysmomentti tekee siitä hauskan. Aivan kuin tässäkin klassikossa: "Häseurueessa oli morsiamen koko lentopallojoukkue. Morsiuskimppu pysyi ilmassa toista tuntia."

Hauskuutta ja huumoria voi selittä miljoonalla eri tavalla, mutta on myös hyvä miettiä, miksi se on olemassa. Miksi me kerromme vitsejä ja nauramme hölmöyksille. Eräs brittiläinen tutkija on ehdottanut, että se on miehisen hormonimyrskyn purkautumisväylä. Väitteensä hän perusti häntä pilkanneiden miesten lukumärän. Siis harjoitellessaan yksipyöräisellä ajamista. Olipa vitsin aihe tai sitä selittävä teoria mikä tahansa, ei voi olla huomaamatta, että jokaisessa vitsissä on opettavainen elementti. Ne opettavat meille oikean ja värän, harmittoman ja vaarallisen, totuuden ja valheen. On siis ihan järkevä olettaa, että vitsaileminen on ihmisen tapa selviytyä tarjoilemalla nämä raskaat oppitunnit kevyemmässä muodossa.

Jokainen meistä nauraa eri asioille. Ja jokainen on joskus miettinyt, miksi tuo nyt muka oli hauskaa. Niinpä siis selityksiä on varmasti yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Luultavasti mitän yhtä suurta selittävä teoriaa ei koskaan voida huumorista muodostaa. Ja ehkä on kuitenkin parasta muistaa E.B. Whiten sanat: "Huumorin analysoiminen on kuin sammakon ruumiinavaus. Kiinnostaa vain harvoja ja sammakko kuolee siihen."